Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun vaatteita valmistanut Rana Plaza -tehdas romahti Bangladeshissa ja 1133 ihmistä kuoli. Kansainvälisen Fashion Revolution -päivän vanavedessä Suomessa järjestetään oma Vaatevallankumous-kampanja, jonka tarkoituksena on herätellä kuluttajat vaatimaan reilusti tuotettuja vaatteita. Kampanjaan osallistuvia rohkaistaan pukemaan jokin vaate nurinpäin ylleen symbolisoimaan vaateteollisuuden nurjaa puolta kaikkine ihmisoikeus- ja ympäristörikkomuksineen, ja siten herättää keskustelua. No, minä en aio kulkea nuttu nurin, mutta aion ryhtyä vallankumoukselliseksi omassa vaatekaapissani.
Kuukausi sitten ostin itselleni Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan. Syksyllä 2013 julkaistu Rinna Saramäen teos on osoittautunut varsinaiseksi bestselleriksi ja kirjastojen varausjonot ympäri Pirkanmaata ovat kuukausien mittaiset. Kirja ei mässäile vaateteollisuuden epäkohdilla, ei provosoi boikotteihin, ei syyllistä pikamuotiin haksahtaneita - kirjoittaja on itsekin ollut koukussa vaatteiden osteluun - vaan kertoo faktat faktoina ja antaa selkeät ohjeet, miten koostaa hyvän mielen vaatekaappi, josta löytyy sopiva asu tilanteeseen kuin tilanteeseen ja joka on sisällöltään mahdollisimman eettinen ja ekologinen. Pikantin lisän kirjaan tuovat lainaukset eri vuosikymmenten pukeutumisoppaista, jotka ovat yllättävän ajankohtaisia. Hyvän mielen vaatekaapin koostaminen on oikeastaan vapaaehtoinen paluu menneeseen aikaan, jolloin vaatteet olivat arvokasta omaisuutta ja saivat niille kuuluvan kunnioituksen.
Vaatteita tehdään, myydään, ostetaan ja heitetään pois maapallon kestokykyyn nähden aivan liikaa. Mallistoja ei välttämättä luoda enää neljännesvuosittain, vaan tavoite on saada kuluttaja ostamaan joka viikko jotain uutta. Vanhentuneet luomukset myydään kohta reilulla alennuksella ja viimeistään silloin kuluttaja on voimaton vastustamaan kiusausta. Hyvän mielen vaatekaapin ostajan oppaan alleviivatuin asia onkin: mitään ei pidä ostaa vain koska se on halpaa. Halpaa vaatetta ei kierrätetä, pahimmassa tapauksessa se ei edes kelpaa hyväntekeväisyysjärjestöille, ja pari kertaa päällä ollut riepu nakataan roskiin, koska "ei se maksanut kuin muutaman euron". Vuosittain kaatopaikoille päätyy reilut yhdeksän kiloa vaatetta jokaista suomalaista kohti. Liika vaatteiden määrä on ongelman ydin myös globaalissa mittakaavassa. Vaate- ja tekstiiliteollisuus on yksi maailman suurimmista teollisuudenaloista 80 miljardin vaatteen vuosituotannollaan ja todellinen ympäristö- ja ihmisoikeusongelmien hornankattila. Mutta miten käydä kertakäyttömuodista kohti vastuullista ja kestävää pukeutumista? Rinna Saramäen opeilla se onnistuu.
Ensin pitää kartoittaa oma tyyli ja se, millaisissa vaatteista viihtyy, sitten miettiä millaisissa eri tilanteissa vaatteita tarvitsee ja suunnitella niihin sopivat asukokonaisuudet, laatia budjetti ja painua - ei kauppaan - vaan vaatekaappinsa kätköihin inventoimaan, luopua turhasta ja epäsopivasta ja viiden vuoden aikajänteellä hankkia laatuun satsaten puuttuva tarpeellinen ja lopulta nauttia huolettomasta pukeutumisesta vaatteitaan rakkaudella hoitaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti