31. heinäkuuta 2012

Kesätouhuja


Lomien jälkeen avioerotilastoissa on selkeä piikki, koska suomalainen ei kestä puolisoaan ympärivuorokautisesti kahta päivää kauempaa paitsi humalassa. Näin lehdet. Meillä on nyt reilun kahden viikon yhteinen loma takana eikä maistraatin ovea kolkutella. Että kännätessä meni? Ei sentään, tärkeintä liimaa oli yhdessä tekeminen mattopyykkeineen, pihatöineen ja konserttielämyksineen sekä riittävästi omaa aikaa kummallekin. Kulta piti suhteesta lomaa museolla, minä metsässä.

Metsässä olin tänäänkin tavoitteena talven mustikat. Työvälineenä päädyin poimuriin. Minulla oli kori mukanani, jossa kulki pieni marjanpuhdistussiivilä ja sinisiä kahden litran vetoisia pakastusrasioita, jotka edellisessä elämässään toimivat keksilaatikoina. Aina kun poimuri täyttyi, perkasin marjat ja kaadoin puhtaana rasiaan. Kun rasia täyttyi, kansi kiinni ja seuraava työn alle. Selkäkin tykkäsi, kun köykkimisen jälkeen sai suoristua perkauspuuhiin. Kesän sateiden vuoksi metsäojien ylitys oli haastavaa. Yksi hyvä marjapaikka jäi katsastamatta, koska en päässyt ojan yli, vaikka rakentelin jos jonkinlaista pitkospuuviritelmää. Mulimatta paras, joten jätin yrityksen toiseen kertaan. Huomenna lähden viideksi päiväksi hiljaisuuden retriittiin.

14. heinäkuuta 2012

Over the rainbow


Pitää metkaa kesää. Aurinko paistaa ja kun teet lähtöä ulos ja hetkeksi käännät selkäsi, vettä tulee kuin aisaa. Ja tämä ilmiö monta kertaa päivässä, mutta on sentään lämmintä. Muistan sellaisiakin sadekesiä, että lämpötila on keikkunut kymmenen asteen tietämillä. Hrrr. Vedentulo saisi jo riittää. Taitaa olla turha toive, sillä ilmatieteenlaitos on luvannut epävakaista jatkossakin. Heinänteko takkuaa, perunat hukkuvat vakoihin, mansikat homehtuvat peltoon, tulvavesi tunkeutuu kellareihin. Kotipuutarhuri on tietysti iloissaan, kun ei tarvitse selkä vääränä kantaa kasteluvesiä, mutta ammattiviljelijöitä käy sääliksi. Pihatöistä säästynyt aika on kulunut lukiessa, leipoessa ja kaappeja siivotessa, tosin mattopyykillekin täytyisi päästä, joten tilauksessa on muutama poutapäivä. Komea sateenkaari väritti maisemaa eilen. 


8. heinäkuuta 2012

Kyllä maalla on mukavaa


Kaupungistumisen jälkeen maaseutu sinnittelee geeneissä kuulemma neljän sukupolven ajan. Koska kaikki isovanhempani olivat maanviljelijöitä, virta lienee vahva minussakin. Jonkinlainen mullan ja metsän kutsu löytyy ja ehkä ripaus maalaisjärkeä, mutta muuten olen kyllä sielultani pikkukaupunkilainen tai ehken sittenkään, ennemminkin maalla viihtyvä tunnelmoija, josta ei kuuna päivänä olisi oikeaksi maanviljelijäksi. Arvostan tuota vaativaa ammattia ja pidän huolen siitä, että ostan vain Suomessa tuotettua ruokaa. Valitettavasti ruisleivän kohdalla periaatteesta joutuu usein tinkimään.

Torstai vietettiin Okra-maatalousnäyttelyssä kuin alkutuottajat konsanaan. Eläintilallisiksi meitä luultiinkin, mistä riitti hauskaa pitkäksi aikaa. Totesin kullalle, että kyllähän pihassa muutama luomupossu menisi, hän tosin oli sitä mieltä, etten raaskisi saparohäntiä lihoiksi laittaa. Toki on muitakin mukavia eläimiä, kuten alpakat, joista ei tarvitsisi hyödyntää kuin villa.

Alpakka aprikoi maailmanmenoa.
Paluumatkalla poikettiin Kortejärven lintutornille herkuttelemaan maalaismaisemilla ja näyttelystä ostetuilla luomumansikoilla. Linnustosta esittäytyi sepelkyyhky ja nokikana, joukko naakkoja ja lokkeja sekä joutsenperhe.

Kaislikossa suhisee. Joutsenet uintiretkellä.
Lintutornipitäjään päädyttiin myös seuraavana päivänä, kun aamusta pyöräiltiin ostamaan lounasperunat suositulta torilta. Paljon oli uutta satoa kaupan. Kesäherkut vaihtoivat omistajaa muutamalla eurolla, siikliä kattilaan ja mansikoita tankkaukseksi. Tankkausta totisesti tarvittiin, koska navakaksi yltynyt tuuli puhalteli paluumatkalla enimmäkseen vastaan. Kotona postilaatikossa odotti työhön liittyvä kirje, jossa vahvistus sille, ettei maaseutu pääse jatkossakaan unohtumaan.