22. toukokuuta 2012

Vastakohtien tasapaino


Kiinalainen ajattelu etsii kaiken kattavaa sopusointua. Maailmankaikkeus nähdään alati muuttuvana kokonaisuutena, jonka peruspilareita ovat toisilleen vastakkaiset voimat ja niiden vuorovaikutus. Yö ja päivä, pimeä ja valo, talvi ja kesä, feminiini ja maskuliini, yin ja yang. Voimat eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan täydentävät toisiaan - valo ei tulisi näkyväksi ilman pimeyttä ja kääntäen - syntyy tasapaino vailla vertaa.

Kevään kenkähankinnat edustavat samaa kiinalaista linjaa: maiharit ja korkkarit. Jälkimmäiset on valmistettukin Kiinassa, ei kuitenkaan pienin kätösin missään kemikaalinhöyryisessä tehtaassa, vaan eettisesti Terra Planan periaatteiden mukaisesti. Armeijan hellemaiharit on tehty Suomessa Lajan tehtaalla Orivedellä.

Laja Jobigo ja Terra Plana Juniper.

Maiharit tulevat tarpeeseen eli kesäiseen vaelluskäyttöön, korkkarit tuli ostettua silkasta naisellisuuden puuskasta kun halvalla sai. Minulla on käytössä jo yhdet Terra Planan korkokengät, jotka testasin ensimmäisen kerran tositoimissa taannoisissa häissä. En olisi ikinä uskonut, että jalka voi oikeasti levätä 10 sentin koroilla kekkuloidessa. Kierrätetystä kumista ja riisin kuoresta valmistettu pohja joustaa ja kevyt “memory foam” sisäpohjallinen mukautuu jalkapohjan muotoon ja vähentää päkiään kohdistuvaa painetta.

15. toukokuuta 2012

Kankeutta


Minä kuulun ilmiselvästi kevätväsyjiin. Lumien lähdettyä tsemppi alkaa vähitellen hiipua ja toukokuussa pidän jo villakoirakenneliä ja syön mitä sattuu. Aamulla kroppa huutaa kahvia. Vilkaisu jääkaappiin, jossa maustamatonta jugurttia. Koska en viitsi hakea marjoja alakerran pakastimesta, täytyy kehittää muuta syötävää. Menisikö leipä? Joskus menee, useimmiten ei. Siispä kourallinen pähkinöitä, pari täysjyväkorppua ja lisää kahvia. Moinen välinpitämättömyys voisi olla lähes masennusoire, mutta ei syytä huoleen, mieli voi mainiosti.

Viikonlopun ehdoton kohokohta oli siskon vanhimman tytön häät. Rento vihkitilaisuus kirkossa ja sama sujuva linja tyylikkäästi toteutetussa hääjuhlassa saatteli nuorenparin yhteisiin askeliin, joiden kuvioita tosin oli harjoiteltu jo seitsemän vuotta. Illasta jäi hieno tuntu pitkäksi aikaa ja tanssijalka vipattamaan. Hyvänä elämyskakkosena tuli sunnuntai-iltapäivän kylmänkukkaretki.

Kylmän kangistamat kimalaiset Hämeen kylmänkukassa.

Mihin minä huithapeli joutuisin ilman huolehtivaista kultaani. Aamulla hän lähtiessään herätteli ja kysyi olenko täyttänyt veroilmoituksen. En tietenkään ollut, joten siltä makuulta nettiin vonkamaan vähennyksiä työmatkakulujen ja teetetyn oviremontin osalta.

4. toukokuuta 2012

Karkulainen


Kissa järjesti vapun jälkeen huolia kadoten pariksi päiväksi. Kun on yhden auton yliajaman mirrin haudannut, sitä jo huolekkaana katseli ojanpohjia harmaanvalkoista myttyä etsien. Ei näkynyt, joten toivo eli muutamasta varoiksi tirautetusta kyyneleestä huolimatta. Myös Viljami-kissa tuntui kaipaavan veljeään, vaikka pienempänä joutuukin usein isoveikan kurmootuksen kohteeksi.

Eilen iltapäivällä karkulainen kotiutui. Turkki oli pihkasta takkuuntunut, joten kaverilla taisikin olla tiukat paikat puussa. Kettu ja supikoira on näillä kulmilla nähty, jälkimmäinen ihan pihassa, joten uhkia riittää, mutta onneksi myös pakopaikkoja.


Kissa oli laihtunut ja janoinen. Ruoka maistui ja vesikuppi tyhjeni illan aikana. Seikkailu tuntuu vieläkin painavan jäsenissä.