Kampaajalla

Olen jo kuukauden ajan pessyt hiukset kotimaisella Kaivolan tilan vuohenmaitoshampoolla, joka on koostumukseltaan niin täyteläistä, ettei erillistä hoitoainetta tarvita. Näin lupaa mainosteksti ja pitää lupauksensa. Pitkätkin hiukset on helppo kammata selväksi huolimatta, että edellisestä kampaajakäynnistä on yli puoli vuotta aikaa ja kuivaa ja kaksihaaraista latvaa löytyy pitkät pätkät. Hiukset ovat pesun jälkeen nitisevän puhtaat, kuontalo kuivuu kiiltäväksi eikä sähköisyyskään ole ongelma.

Minulla on onni tuntea hiustaiteilija, joka loihtii ilman eri korvausta jopa latvojen siistimisen yhteydessä mitä upeimmat kampaukset, koska haluaa testata uusia juttuja pitkiin hiuksiin. Ihailtavaa ammattitaidon kehittämistä eikä minulla tietenkään ole mitään asiaa vastaan, jos vain kalenterissa sattuu olemaan tilaa pidemmälle viivähtämiselle. Tänään vapaapäivä mahdollisti niin siistimisen kuin säväyttämisen uudella kevätvärillä ja vappukampaus tietysti kaupan päälle.

Jännitti huomaisiko ammattilainen luomushampookuurin eli jonkinasteisia muutoksia hiuksissa joko hyvään tai huonoon suuntaan. Noh, latvat olivat todella kuivat ja vaalenneet, mikä kai enimmäkseen johtui pitkästä leikkuuvälistä ja talven rasituksista, muuten hiukset ja päänahka olivat kunnossa. Nyt suortuvat onkin sitten kyllästetty kemikaalilla poikineen.

Konsertissa

Neljän päivän vappulomanen sai ylevän startin Tampere Filharmonian konsertissa. Koska puhelimitse varatut liput täytyy lunastaa viimeistään tuntia ennen esitystä, aikaa jäi myös Tullintorilla piipahtamiseen. Tyhjät pesuainepullot kulkivat kangaskassissa mukana ja tulivat täytettyinä takaisin kiitos mainion ekokaupan.

Max Regerin viulukonsertto on harvinaista herkkua vaikeutensa vuoksi eikä ole ihan joka viulistin hyppysissä, joten eilinen konsertti oli oiva tilaisuus myös levy-yhtiölle. Ondine tarttui onkeen ja taltioi itävaltalaisen Benjamin Schmidin tähdittämän mestariteoksen. Välttäkää yskimistä ja muita hälyääniä, kuului järjestäjän kaino pyyntö. Uskomatonta, miten hiljaa salintäysi yleisöä saattoi olla, vain muutama pieni yskähdys reilun tunnin kestävän konserton aikana. Moinen kuulutus täytyisi antaa ennen jokaista konserttia ja väittää, että purkkiin menee.

Äänitys näkyi orkesterin ja kapellimestarin tiukkana keskittymisenä soinnin siitä kuitenkaan kärsimättä. Nuotteja seurattiin tarkasti  ja ilmeet olivat jäykähköt. Beethovenin neljäs olikin sitten toista maata, Hannu Lintu johti sinfonisen ilottelun sielukkaasti ja huumorilla. Muusikoiden työskentelyn seuraaminen on minulle aina iso osa konserttielämystä.

Tämä päivä on mennyt lepäillessä. Työntäyteinen viikko ei tuntunut tehdessä, vaan väsy tuli vasta viiveellä. Pihalla yritin jotain kuopsutella, mutta lyhyeen jäi. Kulta on huolehtinut kaupassa käynnit, ruoat ja muut.

Upo uusi

Kuukauden päivät asia hautui mielessä. Kun uuniruokapäivinä omatunto kolkutteli ja sormet syyhysivät energiatehokkaampiin keittiöpuuhiin sorttimenttien siitä kärsimättä, oli pakko päivittää uuni kiertoilmauuniksi. Viime viikolla uusin tulokas saapui keittiöömme, UPO C540K. Mustanpörssin miehet asensivat paikalleen vartissa ja veivät vanhan ja moitteettomasti palvelleen Siemensin pois. Uusi liesi on Suomessa valmistettu ja toivottavasti kasattu ennen tietoa Lahden tehtaan alasajosta eikä siis mikään päivärahalle putoavan hälläväliätuotos.

Nyt on sitten uuden opettelua keittiörintamalla. Ainakin keittotasot toimivat mainiosti. Ilahduttavinta on levyjen laaja kokohaitari 12 sentistä aina 18 senttiin. Uunia en ole vielä testannut. Varastorasva tuli poltettua pinnasta vasta varhain tänä aamuna ja katku oli melkoinen, vaikka liesituuletin oli täysillä ja ikkunat ja ovet selkosellaan. Herkkänenäiset kissat häipyivät vilkkaasti ulos, tosin tähän aikaan vuodesta häipyminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Pelkällä sähkönkulutuksella mitaten uuni tulee tuskin koskaan maksamaan itseään takaisin, mutta jos se innostaa minua leipomaan enemmän ja useammin sämpylöitä tai leipää niin säästöä kertyy kuin huomaamatta.

Pihan puita

Joustava trikoomatonkude käy moneksi. Siitä on punottu avaimenperiä ja maskotteja, on virkattu mattoja, on sidottu pussin suuta ja kuormaa, on käytetty vyönä ja pakettinaruna. Tänään 21 ränsistynyttä pihapuuta sai kudetta uumalleen. Urakkatarjous puunkaadosta ja kantojen jyrsinnästä on saatu ja periaatteessa hyväksytty, nyt tarvitaan enää lupa kaupungilta. Komitea haluaa käydä paikan päällä arvioimassa tilanteen, siksi merkkinarut. Hopeapajujen poiston luulisi olevan maisemalle eduksi. Vieressä kulkee pyörätie, joka on aina syksyisin niljaisten lehtien peitossa, puhumattakaan, että lahot puut ovat tuulella arvaamattomia. Tähän asti valtavia oksia on repeytynyt vain pihan puolelle eikä viattomien ohikulkijoiden niskaan.

Muun muassa tämä ryteikkö saa häipyä. Koivu jää, koska se arboristin mukaan on vielä nuori ja siten suoristaa itse itsensä, kunhan pääsee pajujen ja vaahteran puristuksesta. Samoin käynee muutamalle vinoon kasvaneelle herukkapensaalle. Kuva on otettu kolme viikkoa sitten ja siksi talvinen.

Fleksitarismi

Löytyi sitten nimikin käyttämällemme kasvisvoittoiselle ruokavaliolle. Fleksitarismissa eli joustavassa kasvisyönnissä ei kieltäydytä lihasta, vaan pyritään kasvisten monipuoliseen ja runsaaseen käyttöön, jolloin liha jää kuin itsestään lisukkeen asemaan. Kuluttajaliitto povaa terveellisyyden, taloudellisuuden ja vastuullisuuden nimiin vannovasta fleksitarismista seuraavaa ruokavaliotrendiä. Totuus kun on, että suomalainen nykymeininki syödä lihaa keskimäärin 1,4 kiloa pekkaa päälle viikossa on kaikilla mittareilla mitattuna liikaa.

Trendikästä tai ei, meillä on joustettu iät ja ajat. Kasvissyöntipyrkimyksistä ei ole tehty numeroa, vaan kyläillessä, ravintolassa ja kotona juhlapäivinä on syöty lihaa ilman omantunnontuskia hyvällä ruokahalulla. Eilen esimerkiksi valitsin listalta kanaa, kun juhlistimme päättynyttä hiihtokautta ulkona syöden, tänään palattiin ruotuun ja kotikeittiössä tehtiin lasagnea, jossa jauhelihan korvasi soijarouhe ja porkkana. Runsas papujen, täysjyväviljan, maitotuotteiden ja kananmunan käyttö takaa riittävän proteiinin saannin vähemmälläkin lihamäärällä. Raejuustoa menee lähes joka aterialla ja rahkajälkiruokia tehdään usein. Minä mussutan vielä pähkinöitäkin.

Ruokakori

Palmusunnuntain työrupeamasta ansaitun siirtovapaan vuoksi sain nauttia pidemmästä pääsiäislomasta kuin tavallisesti. Koska pyhinä sai kotoilla ihan riittämiin, ajelin maakunnan suurimpaan ostosparatiisiin ilman sen kummempia kulutusaikeita, ellei aikaa sellaiseksi lasketa. Kiinnostava aihe Ykkösaamussa siivitti matkantekoa. Maitoa, kananmunia, margariinia, kahvia, paahtoleipää, colaa ja tiskiainetta sisältävän ruokakorin hinta on Suomessa noussut kymmenen vuoden aikana peräti 65 % eli eniten suhteessa muihin vertailussa olleisiin maihin. Syynä hinnan nousuun pidetään ennen kaikkea kaupan keskittymistä. Ketjut koo ja ässä pitävät ylivaltaa päivittäistavarakaupassa yhteensä 80 % markkinaosuudella.

Kuva: www.yle.fi

Olen harrastanut kodin kirjanpitoa kahdeksan vuotta ja ruokakorimme hinta äkkiä laskien on tuossa ajassa noussut noin 25 %. Koska ruokamenot ovat alkuvuodesta keskiarvoa suuremmat ja tasaantuvat vuoden mittaan vihannesten halventuessa ja oman pihan alkaessa tuottaa satoa, kuluva vuosi ei ole vielä vertailukelpoinen paitsi tietysti neljännesvuosikatsauksen osalta. Eli jos vertaan vuoden 2004 tammi-maaliskuuta hetki sitten elettyyn ruokamenot ovatkin nousseet 35 %.

Taistelussa keskusliikkeiden hintamonopolia vastaan pitäisi suosia toreja ja erikoisliikkeitä, mutta niin vain minäkin kauppakeskuspäivän päätteeksi hain kärryllisen ruokaa Prismasta. Puhelinmyyjiä tulee monesti valistettua, kun tuputtavat supertarjouksiaan, ettei halpuus ole ainoa kriteeri valita tuotetta tai palvelua. Siitä huolimatta keskitän ostokset tiettyyn ketjuun, kuten suurin osa suomalaisista, ja minkäpä muunkaan kuin bonusten ja säästöjen toivossa. Kesällä täytyy tehdä parannus ja ostaa edes vihannekset torilta.

Hölkynkölkyn

Hölkkäkausi alkoi toissa viikolla eli poikkeuksellisen varhain, kunnes lumisade sotki kuviot. Tänään päätettiin jatkaa siitä, mihin lumen tulon vuoksi reilut viikko sitten jäätiin ja vedettiin lenkkarit jalkaan. Muutamia kymmeniä metrejä liukasteltiin lumella ja jäällä, muuten oli aurinko tehnyt tehtävänsä ja tie oli sula ja kuiva.

Hiihtokauden jälkeen kuntokäyrä laskee kuin lehmän häntä. On täysin eri asia liikkua 5-7 kertaa viikossa tunti tai hiihtolomalla 3-5 tuntia kerrallaan, kuin 2-3 kertaa viikossa puoli tuntia pyrähtäen. Vaikka viikkoon lisäisi puolentoista tunnin kuntosalitreenin, jäädään kauas talven aktiivisuudesta. Kesäkaudella liikkumisessa ei ole kunnon tavoitteitakaan, juoksutapahtumat eivät innosta eikä uudistunut Kesäyön marssi. Ainoa motivoiva liikuntajuttu on helatorstain pitkä pyörälenkki lähiseudulla ja muutamaa viikkoa myöhemmin extreme-sauvakävely vähän kauempana.

Paaston loppu

Kahviton ja karkiton kitkuttelu loppui tänään. Myös liha, kananmuna, sipsit ja alkoholijuomat olivat pannassa koko paaston, mutta niitä en ikävöinyt läheskään yhtä paljon kuin kahta ensimmäistä. Kahvi pitää koneen käynnissä ja karkki, erityisesti suklaa, mielen hyvänä.

On sanomattakin selvää, että kahvia ja suklaamunia on mennyt. On oikeaa ruokaakin syöty, viime vuoden pääsiäiskokkailun innostamana kikhernepyöryköitä ja Hasselbackan perunoita sekä ohessa uutena kokeiluna hedelmäistä perunasalaattia.

Perunasalaatti

3-4 keitettyä perunaa
1 päärynä
100 g herneitä
100 g sinihomejuustoa
mustapippuria, (suolaa)

Lohko perunat ja päärynä, sekoita joukkoon herneet, murennettu sinihomejuusto ja mausteet. Anna makujen tekeytyä viileässä muutama tunti. Terästä sitruunamehulla tai viinietikalla.

Entä mitä jäi käteen ekopaastosta, tuliko ekoiltua enemmän kuin tavallisesti? Eipä tullut. Kun pyrkii hipsuttelemaan pienellä hiilijalanjäljellä läpi vuoden, on vaikea muutamaksi viikoksi kiristää tahtia. Toki kirittävää aina löytyy, tosin nyt kävi niin nolosti, että asiat, joissa olisi ollut parantamisen varaa, menivät paastotessa entistä huonommalle tolalle. Tuli edelleen autoiltua töihin (ne aikataulut ne aikataulut), tuli käytettyä surutta käsipaperia (ei yksi mitään kuivaa), tuli lotrattua suihkussa (erityisesti lomalla). Mutta tästä on hyvä jatkaa uutta yritystä. Läpi vuoden.

Juhlaa odotellessa

Aamu valkeni lumisateisena. Nautittiin leppoisa aamiainen ja lähdettiin naapuriseurakunnan kirkkoon jumalanpalvelukseen. Entisen lääninrovastin nimi ennakkotiedoissa herätti toiveita, että mukana olisi kaikki pitkäperjantain musiikilliset herkut, eikä tarvinnut pettyä. Moitteet ja litania soivat holveissa kuin keskiajalla konsanaan.

Pyhäilyn jälkeen alkoi arkinen aherrus siivouksen merkeissä. Helpottaa kolmen kerroksen urakkaa kummasti, kun jakaa työt useammalle päivälle. Huomenna jatketaan petivaatteiden vaihdolla ja ylläkerran siivoamisella. Parista huoneesta pesin ikkunat toissapäivänä, ne ”järkyimmät”, jotka joulusiivon yhteydessä jäivät pesemättä, muut lasit saavat suosiolla odottaa myöhempiä aikoja. Totuushan on, että harva ihminen kuolinvuoteellaan harmittelee pesemättömiä ikkunoitaan tahi katuu hukkaan heitettyjä siivousmahdollisuuksiaan.

Pitkäperjantaina meillä on tavattu syödä puuroa päivälliseksi. Luomukaurapuuro maistui voisilmän kanssa. Mitä ruokaan tulee niin ABC pelasti jälleen. Joulun alla motarimarketista löytyi voita, kun muut kaupat pahoittelivat tyhjiä hyllyjään, nyt löytyi kananmunia. Pääsiäinen on pelastettu.

Kissa ilmiselvästi uneksii pääsiäisen lintupaistista. Rauhan säilymiseksi kiinnostavan pörheät koristetipuset on aikaa sitten vaihdettu tylsiin keraamisiin, mutta ne lehahtavat paikoilleen vasta sunnuntaina.

Takapakki

Voiko huhtikuun alussa puhua takatalvesta? Eipä kai. Jonain vuonna on vielä hiihdetty tähän aikaan. Aikamoinen takapakki keväälle kuitenkin. Kun piha ei työllistä vielä pitkään aikaan, mitä nyt lumitöitä taas, on hyvää aikaa vaikuttaa verkossa. Eilen annoin Biolanille palautetta ja samaan syssyyn lähetin samaisen mielipiteeni Kuluttajavirastolle.

Biolan on alkanut mainostaa multiaan ja lannoitteitaan luomuna. Mainoksissa, verkkosivuilla ja pakkauksissa esiintyvä pyöreä merkki, joka ei ole virallinen luomumerkki, johtaa kuluttajan helposti harhaan. Luonnollinen tai eloperäinen olisi parempi ilmaisu, mitä yritys kai luomullaan tarkoittaakin.

Olkoon mullassa, mutta luomumerkki on lätkäisty myös kanankakka-merilevälannoitteeseen. Broilerin tehotuotannon kylkiäisenä saatu lannoite on kaukana luomusta ja luonnollisesta. Pieni eläinaktivismi tässä yhteydessä sallittakoon. Olen käyttänyt Biolanin tuotteita vuosia ja tulen jatkossakin käyttämään. Avainlippu painaa vaakakupissa enemmän kuin harmaa markkinointikikka.

Lintuja käy sääliksi. Pihapiirissä on muuttajista keikutellut jo peippopari, mustarastaskolmikko ja parvi vihervarpusia. Lintulaudalla käy ahkera kuhina, kun tutut talvilinnut ja uudet tulokkaat napsivat siemeniä henkensä pitimiksi. Mustarastas löysi vatsantäytettä talipallosta.