Kankeutta

Minä kuulun ilmiselvästi kevätväsyjiin. Lumien lähdettyä tsemppi alkaa vähitellen hiipua ja toukokuussa pidän jo villakoirakenneliä ja syön mitä sattuu. Aamulla kroppa huutaa kahvia. Vilkaisu jääkaappiin, jossa maustamatonta jugurttia. Koska en viitsi hakea marjoja alakerran pakastimesta, täytyy kehittää muuta syötävää. Menisikö leipä? Joskus menee, useimmiten ei. Siispä kourallinen pähkinöitä, pari täysjyväkorppua ja lisää kahvia. Moinen välinpitämättömyys voisi olla lähes masennusoire, mutta ei syytä huoleen, mieli voi mainiosti.

Viikonlopun ehdoton kohokohta oli siskon vanhimman tytön häät. Rento vihkitilaisuus kirkossa ja sama sujuva linja tyylikkäästi toteutetussa hääjuhlassa saatteli nuorenparin yhteisiin askeliin, joiden kuvioita tosin oli harjoiteltu jo seitsemän vuotta. Illasta jäi hieno tuntu pitkäksi aikaa ja tanssijalka vipattamaan. Hyvänä elämyskakkosena tuli sunnuntai-iltapäivän kylmänkukkaretki.

Kylmän kangistamat kimalaiset Hämeen kylmänkukassa.

Mihin minä huithapeli joutuisin ilman huolehtivaista kultaani. Aamulla hän lähtiessään herätteli ja kysyi olenko täyttänyt veroilmoituksen. En tietenkään ollut, joten siltä makuulta nettiin vonkamaan vähennyksiä työmatkakulujen ja teetetyn oviremontin osalta.