Kiitävi aika

Osuipa tiedostoviidakosta silmään kymmenen vuotta sitten paikallislehteen väsäämäni hartauskirjoitus. Olin silloin viimeisiä päiviä töissä - vuoden kanttorin sijaisuus oli päättymässä - ja tulevaisuuteen täytyi ottaa uudenlainen asenne myös rahayksikön suhteen. Virsi 270 inspiroi kynäilemään armosta.


Kaikki loppuu aikanaan

Uudenvuodenaattoilta marketin kassajonossa tuntia ennen sulkemisaikaa. Viimeisiä kuitteja muistoksi markasta. Kaikella on aikansa. Seison piimätölkkeineni jonon hännillä ja silmäilen lehtihyllykön tarjontaa. Iltalehtien otsikot eivät yllätä, joten huomioni kiintyy naistenlehtien "uusi vuosi parempi elämä" -hehkutukseen. Uusi vuosi. Mikä mahdollisuus aloittaa alusta! Harjat ja rikkalapiot esiin ellei peräti painepesuri - nyt saa entinen elämä kyytiä!

Tarkempi selailu kertoo, mitä trendikkäitä uudenvuodenlupausvaihtoehtoja meille vuonna 2002 tarjotaan: enemmän aikaa perheelle ja itselle, enemmän liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja, säästämistä, eettistä kuluttamista. Toki hyviä asioita kaikki. Laumasieluinen minäni miettii jo itselle soveltuvaa parannusreseptiä. Olisiko lupaukseni ekologisempi elämäntapa, tipaton tammikuu vai - ei mikään?
Joulun Herra syntyi köyhään seimeen tavallisen arjen ja tavallisten ihmisten keskelle. Kutsu ihmeen äärelle koski kaikkia. Paimenten ja tietäjien iloa tuskin latistivat ryppyotsaiset elämänparannusyritykset. Heille armo oli suuri ihmettelyn ja kiitoksen aihe. Miksei myös meille?

"Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan."

Päätän alkaneena vuonna olla lupaamatta mitään. Tai lupaan sittenkin. Lupaan armahtaa itseäni ja muita. "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan." Jumalan armosta riittää kyllä. Jaettavaksi asti.


Tuo aika palaa elävänä mieleeni. Sijaisuus oli merkittävä, koska se poiki uusia työtehtäviä, joita on riittänyt tähän päivään asti ja eteenpäinkin. Mikä on meininki kymmenen vuoden päästä, se jää nähtäväksi.

Mutta takaisin nyt-hetkeen. Kohta mennään präiskimään kaapin perällä vuosia pölyttyneet kiinalaiset ja muut pikkupaukut, myöhäisiltaan on varattu tusina isoa rakettia.

Joulu meni jo

Joulu meni pääosin kotoillessa. Liikettä ulospäin aiheutti vain perinteinen jouluaamun varhaisjumalanpalvelus naapuriseurakunnan kynttilöin valaistussa kivikirkossa ja soittohuki vankilan jumalanpalveluksissa. Muurien suojassa on paljon ulkomaalaistaustaisia vankeja, rikosseuraamuslaitoksen mukaan noin 13% kaikista vangituista. Joulun puhuttelevin saarna oli kun yksi noista vierasmaalaisista alkoi virren Enkeli taivaan aikana itkeä. Mitä muistoja lie mieleen noussut? En milloinkaan väsy ihailemaan musiikin universaalia, tunteiden padot räjäyttävää tai sisintä hiljaa koskettavaa voimaa.

Tapaninpäivänä myrskysi kahdeksan tunnin sähkökatkon arvoisesti. Kynttilöitä, takkatuli ja sohva - ihanaa. Oli niin rento olo, ettei painanut huoli edes pakasteiden kohtalosta eikä ärsyttänyt läheisen ylikäytävän sähköviasta johtuva jatkuva kellon kilkatus. Kuunneltiin akkuradiota virran säästämiseksi vain uutisten aikaan ja elettiin hengessä mukana ”240000 taloutta ilman sähköä, 60000 vähemmän kuin tunti sitten, jee”. Vähitellen valaistui myös kotinurkilla, ensin syttyivät katuvalot ja sitten jo tuikki talojen ikkunoista. Tiistaina töihin starttasi virkistynyt virkanainen kuin pidemmänkin loman jälkeen.

No onkos tullut kesä

Ulkona on jo pidemmän aikaa kesä tehnyt tuloaan - taitaa tulla musta joulu - ja tänään myös keittiössä. Kauppareissun jälkeen jääkaappia täyttäessä totesin, että ahdasta tulee, kun jouluruoat valmistuvat. Kaksi valtavaa kesäkurpitsaa täytti yhden hyllyn kokonaan. Mötikät saivat odottaa keittokattilaan pääsyä sadonkorjuusta jouluviikolle. Hyvin olivat säilyneet pitkän syksyn. Minä kuorin ja kulta pilkkoi, joten homma hoitui nopeasti. Nyt kattilallinen keittoainesta odottaa jäähtymistä, soseuttamista ja pakastamista.

Voi on ollut kaupoista jo kauan loppu. Ensin hyllystä katosivat puolen kilon paketit sitten kirnu- ja luomuvoi ynnä muut erikoisrasvat. Viime viikolla, kun mietin minne suuntaisin jouluvoin metsästykseen, päätin katsastaa Salen moottoritien kupeesta. Tavarakierto liikennemyymälässä on yleensä hidas ja voi tuskin on ensimmäisenä matkalaisten ostoslistalla. Ja tosiaan, voita löytyi valittavaksi asti. Jouluaattoaamun ohrapuuro ei ole mitään ilman kultaiseksi sulavaa voisilmää.

Siivousta ja shoppailua

Sääkartta saneli viikonlopun ohjelman tai oikeammin järjestyksen, missä suunnitellut siivous ja shoppailu toteutettiin. Perjantai-illan puhteeksi otettiin saunan siivous. Kokemus on opettanut, että jos kylpytilojen kuuraus jätetään kokonaisen siivouspäivän lopuksi, huumorinkukka alkaa lakastua eikä otekaan ole riuskan aikaansaava.

Eilen aamulla paikallissään tutkailun jälkeen siivousrupeama jatkui. Räntäsadetta luvattiin iltapäivästä alkaen jatkuen läpi sunnuntain, joten viisi poutaista tuntia sai vipinää kinttuihin. Petivaatteet ja muut kodin tekstiilit saivat kyytiä raikkaassa tuulessa. Kun minä siirryin sisätiloihin, kulta jatkoi urakkaa mattojen kanssa. Yhteistyöllä isokin siivo hoituu näppärästi. Homma oli lähes paketissa, kun räntäsade alkoi tismalleen sääennusteen mukaan. Illalla oli mukava palkita itsensä noutopizzalla, iloa ei latistanut edes paistajan virhe pakata väärä pizza laatikkoon. Joku kinkkua tilannut sai nyt tonnikalaa.

Jumalanpalveluksen aikoihin teimme palveluksen ruumiille ja ajoimme salille lihaskuntoa hankkimaan. Ei ole vuodet veljeksiä. Viime vuonna hiihtämään pääsi jo 8.12. ja siitä kausi jatkui yhtäjaksoisesti aprillipäivään asti. Venyttelyn, suihkun ja välipalan jälkeen juna Tampereelle kutsui kyytiin.

Joulun alla kun liikkeillä on pidennetyt aukioloajat, ei ole mikään katastrofi jättää ostosreissua sunnuntaille. Meininki oli katsastaa pari erikoisliikettä, joiden valikoimiin olin tutustunut jo netissä. Kehuttu ja terästetyn glögin takia kohuttu joulutorikin tuli talsittua läpi. Paljon kauniita käsitöitä, tosin mukaan tarttui vain kaksi kahvipakettia Naisten pankin hyväksi. Päätin piipahtaa myös Sokoksella, mutta se oli vikatikki. Tavaratalo ahdistaa joulukuussa. Kemikaalien löyhkä jo ovella vastassa, jouluiset hörhötykset ja musiikki - luotaan työntävän elitististä - sekä tuhannet turhat tavarat ja ryysis. Automarkettien joulu, kumma kyllä, ei tunnu yhtä pahalta.

Ne erikoisliikkeet olivat Miraakkeli ja Ruohonjuuri. Ensimmäiseen, jossa oli todella ystävällinen palvelu, veti Ruskovillan tuotevalikoima ja jälkimmäiseen ekotuotteet. Ostin villaisen väliasun rauhalliseen liikuntaan sekä mausteita ja shampoota. Kun käytössäni oleva kampaajalta ostettu tehotökötti loppuu, siirryn luonnonmukaiseen vuohenmaitoshampooseen. Vielä ei ollut rohkeutta ostaa palashampoota, josta ei jää edes muovijätettä luontoa kuormittamaan, eikä hennajauhetta hiusten värjäykseen. Otanpa ensi vuonna tavoitteeksi.

Piiri pieni pyörii

Reilu viikko sitten tilasin joulujuurekset ja perunat Tamyn luomuruokapiiristä, johon kuka tahansa asiasta kiinnostunut voi liittyä, vaikkei olisi kytköksiä yliopistoon. No, puolisollani on kytkös ja tänään hän nouti tilatun satsin, kun työmatka kulki sopivasti Tampereen kautta. Tilaus on helppo tehdä verkkosivuilla ja tuotteet noudetaan yliopistolta kerran kuukaudessa erikseen ilmoitettuna päivänä. Hinnat ovat todella kilpailukykyiset vertaa sitten markettien tai luomukauppojen vastaaviin. Esimerkiksi kilo cashewpähkinöitä maksaa 14,90 ja kymmenen luomukananmunaa 2,30. Kelpaa nyt napostella, niin ja leipoa, joskin piparkakut tuli paistettua jo sunnuntaina. Tänäkin vuonna luotto-ohjeena palveli Paraisten piparkakut.

Joulu siis valmistuu pikkuhiljaa. Kortit on postitettu, muutama ikkuna pesty (kolminkertaisia kun pesee muutaman päivässä, ei kyllästy) ja tulevan viikonlopun siivous- ja jouluostossuunnitelmat tehty. Töissä tulee pitkää päivää, joten arki-illat ovat valmistelujen suhteen poissa pelistä, seurakunnan jouluhärdellin jälkeen kun kaipaa kaikkea muuta kuin joulujuttuja.

Suklaaunelmia

Siitä puhe mistä puute. Jouluun asti on meininki viettää karkitonta kuukautta. Uusin Kuluttaja-lehti vertailee suklaakonvehteja ja lähikuvin kääntää veistä haavassa. Luin testin sanasta sanaan, kun taas sinänsä hyödyllinen ja kiinnostava ekokosmetiikkajuttu tuli harpottua sieltä täältä. Kuvaavaa etten sanoisi. Kielletty kiehtoo, mutta myös aito. Konvehti on rehdisti rasvainen kaloripommi eikä yritä ratsastaa väärillä terveysmielikuvilla, toisin kuin ekokosmetiikka, joka lukuisista viherväittämistä huolimatta saattaa sisältää monia allergisoivia ja teollisesti tuotettuja kemikaaleja. Mutta asiaan.

Lapsuuskodissa joulusuklaan kunniapaikkaa piti Pandan Juhlapöydän konvehdit. Rasioita ostettiin, mutta niitä löytyi myös pukinkontista. ”Pahat” eli hedelmän ja suklaan makuyhdistelmät söin ensin ja sitten siirryin muihin, joiden paremmuusjärjestys oli aina yhtä kinkkinen ratkaistava. Konvehteja ei ollut määrällisesti paljon, mutta rasian kaksikerrosrakenne hämäsi: näitähän riittää. Kun jokunen vuosi sitten rasian sisältöä uudistettiin ja joukkoon ujutettiin kauniisti muotoiltu tummasuklaapala, olin vähällä lähettää närkästyneen palautteen valmistajalle. Terveysvaikutteisen tumman suklaan paikka ei ole konvehtirasiassa! Valittaminen jäi, koska joulusuklaaskaala on vuosien saatossa laajentunut muihinkin klassikkomakuihin ja uutuuksiin eikä näin ollen mistään pyhäinhäväistyksestä ollut kyse.

Nykyään tulee syötyä sitä suklaata, mitä pukki tuo. Siltä varalta, että ollaan oltu tuhmia ja makean sijasta saadaan hapanta, olen ostanut pienen rasian paperipäällysteisiä nameja yleensä Fazerin Geishaa tai Sinistä. Suklaansyöjän uraa on jo sen verran takana, että voi sanoa oppineensakin jotain. Ensinnäkin suklaan ja punaviinin yhdistelmä on salakavala. Kun konvehtikourallisen jälkeen makea alkaa tökkiä ja ottaa siemauksen lasista, niin pari palaa menee taas. Jos sitten rasia tyhjenee yhdeltä istumalta ja juo puoli litraa vettä päälle, ainakin uskomuksissa rasva jää imeytymättä. Myös joulun jälkeisiä suklaa-aleja on syytä varoa. Kerran Leafin Talvisuklaa koukutti niin, että peli älyttiin viheltää poikki vasta, kun viides puolihintainen rasia oli menossa.

Kohtuuteen on hyvä pyrkiä, kuten testin asiantuntijatkin ohjeistavat. Suklaan laatu ei ratkaise vaan syöty määrä. Jos syö vain yhden konvehdin päivässä - autuas se, jolla moinen itsekuri - silloin "terveellisin" on Fazerin Wienernougat. Vaikka tuote on vertailun rasvaisin ja energiapitoisin, pienen kokonsa ja parhaan rasvahappokoostumuksensa vuoksi se lyö laudalta muut. Joulua odotellessa sano.

Mielimaisema

Sininen, valkoinen, vihreä. Nuo värit maisemassa ja mieleni lepää oli sitten kesä tai talvi. Suomalainen järvi, laineiden liplatus ja hitaasti lipuvat poutapilvet taivaalla, yhtä lailla hankien kimallus kevätauringossa ja metsän kutsuva syli. Eilen lenkillä mietittiin, miten kesällä samalla kellonlyömällä olisi lämmintä ja valoisaa. Mietittiin ei haikailtu. Lenkkareiden alla narskui lumi ja antoi hennon lupauksen hiihtokeleistä.

Aamupalapöytä katettiin sinivalkovihrein sävyin. Tuuki on ystävän kirjoma häälahja, joka kauniina ja arvokkaana saa juhlistaa itsenäisyyspäivän kattauksia. Potkua päivään saatiin myslistä, mustikkajugurtista, ruisleivästä, voista, juustosta, tomaatista, kurkusta, herukkamehusta ja teestä. Lämmintä juomaa lukuun ottamatta kaikki tarjottavat olivat kotimaista laatua ja osin luomua. Päivällinen edusti uudenlaista tapaa suhtautua itsenäisyyteen. Koska jo viikonloppuna syötiin juhlavasti, oltiin vähällä päätyä noutopizzaan, mutta niin vain vei kotoilu voiton ja Italian herkku tehtiin itse. Ei kovin suomalaista, mutta hyvää.

Joulu joutuu

Yksi hujaus kun ollaan joulun pyhissä. Töissä juhla on ollut työn alla jo kuukauden päivät ja huseeraaminen jatkuu kiihkeänä aatonaattoon asti. Yksi jouluateria on syöty ja huomenna alkaa joululaulujen veivaaminen, kun menen koko päiväksi vankilaan lauluvihkojeni kanssa. Vankila järjestää toiminnalliset pikkujoulut joka osastolla ja toivoivat elävää musiikkia askartelun ja leipomisen lomaan.

Oma joulu on vasta suunnittelun asteella. Sentään joulukortit merkkeineen on hankittu, mutta kirjoittamatta. Hetki sitten tilasin luomuruokapiiristä juurekset laatikkoruokia varten, niin ja saatiin kuusikin. Notta pikkuhiljaa.

Joulunalustunnelmia by Virkkukoukkunen. Kaikkia joulukortteja en hankkinut lähetettäväksi vaan iloksi itselleni tsemppaamaan kiireisen ajan läpi.