Syystöitä

Nyt saa talvi tulla, kun suurin osa pihasta on haravoitu. Muutamat sinnikkäät puissa killuvat lehdet jätetään suosiolla kevääseen. Huomenna siistitään vielä pari kapeaa kaistaletta mäntyjen ja kirsikkapuun katveesta - enempää lehtiä ei kompostikehikkoon mahtuisikaan - ja valmiin mullan levitystä kasvimaille. Multatehdas toimii hienosti. Viime syksyn lehtiröykkiö on maatunut ja tiivistynyt muutamaan kymmeneen senttiin kaksiosaisen kompostorin toiseen kehikkoon. Uskomatonta. Maatunut aines on melko krouvia, mutta käy jo katteeksi ja siilaamalla jalostuu supermullaksi, lehtimullan kun sanotaan olevan koostumukseltaan mitä parhainta.

Toimivasta lehtien kiertokulusta viis, viidenkymmenen elinvuotensa aikana ränstynyt hopeapajuaidanne, vaikka se toimiikin oivana näköesteenä maantielle, on saanut meiltä kaatotuomion, samoin muutama yksittäinen puu. Hopeapaju ei ole lämpöarvoltaan kummoinenkaan, joten moista roskapuuta ei viitsi jättää nurkkiin edes poltettavaksi. Onneksi on täydenpalvelun yrittäjiä, jotka kaatavat rumilukset vievät kaiken mennessään, jyrsivät kannot ja tarvittaessa istuttavat uudet puut tilalle. Tämä siis suunnitelmissa keväällä. Voi maksaa maltaita, mutta miksei sitä ammattitaidosta ja homman helppoudesta maksaisi, varsinkin kun haasteita riittää niin tien, rakennusten kuin linjojenkin läheisyydestä. Täytyy pistää tarjouspyynnöt menemään.

Pelargonien hehkuva syysväri on taannut niille pitkän elämän. Muilla ikkunoilla kukkivat jo callunat.

Pohjoinen puhuu

On taas tottuminen kylmään. Muutaman päivän on pohjoinen puhallellut ikävästi ja saanut kaivamaan hanskat ja hatut kesäkätköistä. Jos arkitamineiden kanssa pärjää, niin lenkkipukeutuminen on aikamoista arpapeliä, kun ei vanhastaan muista, mikä määrä vaatetta on millekin kelille sopiva. Joka vuosi aina sama kokeilu.

Eilen tuli pukeuduttua liian lämpimästi. Vastatuulen osuessa hölkkäreitille olotila oli ihanteellinen, mutta metsän suojassa tuli kuuma. Jostain luin, että juoksuvaatetus on sopiva silloin, kun alkumatkasta palelee. Moinen hampaiden kalisutus on omiaan nostamaan lenkillelähtökynnystä, mutta tänään en antanut ajatuksen häiritä, vaan vähensin vaatetusta. Kerrospukeutuminen on joskus aika hienosäätöä. Tänään 15 denierin sukkahousut riittivät väliasuksi, ei kovin sporttista, mutta toimivaa.

Hiihdon kanssa pukeutumisongelmaa ei ole. Suksia tulee kulutettua niin paljon, että tietää tasan tarkkaan millaisissa vetimissä tarkenee. Lämpömittari kertoo, milloin on aika vaihtaa hanskat rukkasiin, lisätä vaatekerroksia tai suojata kasvot viimalta. Lumisateita odotellessa siis. Tai ei ihan vielä. Piha on haravoimatta ja puissakin reilusti lehtiä, joten jääkööt tuiskut tuonnemmaksi. Viikonloppuna haravointiurakan kimppuun.

Kunnon ko(o)hotusta

Syksy on käynnistynyt liikuntarintamalla olosuhteisiin nähden hyvin. Vaikka hämärät illat, tuikkujen lepatus ja takkatulen hehku kutsuvat työpäivän jälkeen lähes seireenimäisesti sohvaelämään, ulkona on hengästytty kolmesti viikossa. Raikas ilma on lenkkeilijän kaveri, askel voi painaa, mutta henki kulkee kevyesti.

Olisi hyvä jos töissäkin henki noin niin kuin kuvainnollisesti kulkisi, mutta aikamoista koohotusta on välillä ollut. On päiviä, jolloin on juostava ehtiäkseen, takkuilevia tietokoneohjelmia ja yllättäviä aikataulujen muutoksia. Selviytymisstrategiani itsehoitoineen on kuitenkin pitänyt paitsi ruokailujen suhteen. Aamiainen tai lounas jää liian usein väliin, ei kuitenkaan samana päivänä, mikä positiivinen seikka sekin. Huomenna työmaalla on yhteinen aamupala, joten jos saan eväät aikaiseksi, olen jo lähellä tavoitetta syödä säännöllisin väliajoin.

Hoitopöydälle vai pitäisikö sanoa tuolille on hiljaisen kesän jälkeen päässyt myös kulttuurikunto. Toissa viikolla väristyksiä aiheutti Tampere Filharmonian konsertti huippuviulisteineen, viime viikolla paikallisen elokuvateatterin Le Havre. Eikä vain korville ja silmille vaan myös sielulle ja sydämelle. Iltaisin ulkoilun jälkeen sormeni ovat vaellelleet tietokoneen näppäimistön sijasta kirjan sivuilla. Ei mitään kultturellia, maailmankirjallisuuden klassikoita tai muita, vaan naisena olemisen perusteoksia, se kun nelkytjarisat on murrosikä tämäkin. Mutta mennä nujutaan.