Eilinen Maaseudun Tulevaisuus kysyi, miksi suomalaiset kuluttajat, jotka nostivat kauhean äläkän ruotsalaisesta maidosta, eivät ole kiinnostuneita ruisleipänsä alkuperästä. Suurin syy välinpitämättömyyteen on lehden mukaan ruisleivän mieltäminen niin supisuomalaiseksi, ettei ajatus leipomoiden käyttämästä virolaisesta tai puolalaisesta rukiista juolahda mieleenkään.
Suomalainen ei usko näkemättä. Tutkin asiaa kauppareissulla ja sain kierrellä leipähyllyllä pitkän tovin ennenkuin ensimmäinen täysin suomalainen, mikäli avainlippuun on uskominen, ruisleipä löytyi. Uotilan maalaisruislimppu. Ihan joka leipälaatikkoa en kehdannut penkoa. Tähän asti olen kantanut kotiin paalikaupalla Suomen suosituinta ruisleipää, Suomessa suomalaisin käsin ja konein ulkolaisesta rukiista leivottua.
Usko suomalaiseen viljaan -seminaariväki tivasi viime viikolla kaupan edustajilta, milloin täysin kotimainen leipä saadaan myymälöihin. Vastaus oli "sitten kun kuluttajat vaativat". Niinpä. Sitä tehdään, mikä menee kaupaksi, ja suomalaiset harvoin kyselevät leivän alkuperän perään. Kaikkea muuta sen sijaan kysellään, kuten sitäkin, milloin markkinoille tulee täysin hiilihydraatiton leipä. Seminaari nosti pienleipomot, jotka monet jo nyt käyttävät kotimaista ruista tuotteissaan, avainasemaan kuluttajien herättelemisessä: "Me tehdään oikeasti kotimaista leipää - kaikki eivät tee!"
Jauhohyllyssä kotimaisuusaste on korkeampi, mutta tarkkana saa sielläkin olla. Ei sillä, että tässä leipuriksi ryhtyisin. Tumma leipä ostetaan jatkossakin, mutta ehkä enemmän eri vaihtoehtoja punniten kuin ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti