Eilen herätettiin nurmikko talviunilta haravoimalla. Työ oli joutuisaa, koska syysharavointi myöhäisestä lumen tulosta johtuen tuli tehtyä perusteellisesti, ja haravaan tarttui lähinnä risuja ja sammalta. Ruopsuttelu riitti kipinäksi: loppupäivä meni perennapenkkiä ja potagerin uusimista suunnitellessa. Netti oli ahkerassa käytössä, kun hain tietoja perennalajeista, kasvualustoista ja reunuskivivaihtoehdoista. Talon ja piharakennuksen väliin tullee neljän viiden neliömetrin ala eri aikaan kukkivia punaisia, sinisiä ja valkoisia kaunistuksia, lajeina tarhakylmänkukka, arovuokko, mirrinminttu, korallikeijunkukka, komeamaksaruoho, pikkuprinsessa, punahattu, kaukasianunikko ja pallo-ohdake. Potager, erään määritelmän mukaan muodokas, väriä ja silmän iloa sisältävä keittiöpuutarha, saannee ainakin säänkestävät laidat liuskekivestä. Sisältö säilyy entisellään, monivuotiset yrtit ja muutama perenna sulassa sovussa sipulin, porkkanan, punajuuren, herneen, tillin, maissin, salaattien sekä kehä- ja auringonkukkien kanssa.
Alkanut pihakausi näkyy jo ikkunalaudalla. Viikko sitten vaihdoin huonekasveille mullat ja samalla tein kevään ensimmäiset kylvöt. Tomaatin taimia on esikasvatuksessa siitäkin huolimatta, että kokemus on osoittanut ostotaimien ylivertaisuuden niin elinvoimaisuudessa kuin sadossa. Tarvittaessa taimet on helppo lisätä ostoslistaan, jossa kasvihuonekurkku, ruukkuchili ja maissi jo ovat. Kesäkurpitsa, yrtit ja kesäkukat onnistuvat mainiosti itse kasvatettuinakin. Ruukuista pukkaa myös herneenversoa ja pikasalaattia heti käytettäväksi ja kissoille ohraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti