Sähköä ilmassa

Keittiö on jo viidettä päivää kuin pieni elintarviketehdas. Perjantaina serkkupojan viljelmiltä saadut avomaankurkut päätyivät lauantaina purkkeihin ja Mehu-Liisa heruttaa yö toisensa jälkeen talven varaa. Meillä pestään pyykit ja tiskit, keitetään mehut ja rokat yöllä, kun sähkö on rahtusen halvempaa kuin päiväsaikaan. Minä kuhkin mieluusti illasta valveilla ja puolisoni kiireettömien aamujen ystävänä herää arkisin jo viideltä, joten yösähkön optimaalinen käyttö on helppo järjestää.

”Näin hyvään tarjoukseen kannattaa tarttua heti” julisti ankean näköinen mainoslappunen tänään postilaatikon ainoana antina. Sisältö oli sopivasti sähköinen. Tarjolla kahden vuoden Täysvesi- tai Täystuulisopimus, sähköyhtiön uutuustuotteet. Toinen tulee varmasti valittua, koska jo vuosien ajan on suosittu jonkin sortin vihreää sähköä. Hintakin putoaa mukavasti nykyiseen NorppaSähköön verrattuna.

Asuntomessuilla

Tuli sitten käytyä ensimmäistä kertaa asuntomessuilla. Kun messut järjestettiin sopivan lähellä ja puolisoni näytteilleasettajana järjesti vapaalipun niin täytyihän tilaisuus hyödyntää.

Kävimme muutamassa perustalossa, jollaisilla Valkeakosken asuntomessut on itseään markkinoinut: tavallisia taloja tavallisille ihmisille. Sellaisia on kuulemma messujen prameaksi paisuneessa lähihistoriassa kaivattu. Kuitenkin pisimmät jonot kiemurtelivat lukaalien ympärillä. No, suodaan toki asuntomessuilla unelmat. Me 50-lukulaiseen asumistyyliin tottuneena kiersimme jonot kaukaa. Pieni on kaunista ja oma maku on jo tässä iässä sen verran selkiintynyt, ettei trendisisustaminen innosta. Toisekseen kodin tekevät ihmiset (ja eläimet) ei mikään ulkoinen.

Siitä huolimatta pidän sisustamisesta. Tekstiileillä saa tarvittaessa ihmeitä aikaan. Ikean kausihuonekaluja ei kaivata, kun mööpelit ovat taattua ja ajatonta kotimaista ja verhoilla ja matoilla tehdään loppusilaus. Huoneen tyyli ja tunnelma vaihtuu hetkessä ja kangaspuillekin riittää töitä.

Paljon oli messutaloissa silmälle kaunista. Vinkein tuttavuus oli tamperelaisen muotoilijan Riia Paasosen nippusiteistä ja papiljoteista loihtimat ilmavat valaisimet. Pienen ja pyöreän nippusidepallon voisin ottaa olohuoneeseen. Puolisoni risti sen Ebola-virukseksi.

Myös kierrätysideat sykähdyttivät. Sääksmäen seurakunta oli onnistuneesti sisustanut Lintukodon kaksion kierrätysmateriaalein. Löytyi kurkkupurkeista tehtyä kenkätelinettä, betoniharkoista koottua hyllykköä, siirtolavoista nikkaroitua sohvapöytää ja muuta pientä kekseliästä ja persoonallista. Modernin seinävaatteen virkaa ajoi patjan metallirunko. Minä tuskin ripustaisin seinälle pölynkerääjäksi. Ainoa floppi oli makuuhuoneen ikonijuliste. Ei sillä, etteikö ikonitaiteen helmi Kristus Pantokrator sopisi sängyn yläpuolelle, mutta suurena ja tökerösti kehystettynä se poikkesi liikaa juurevan kierrätysmateriaalin linjasta. Puulle painettu nuhjuinen matkamuistoikoni olisi vielä menetellyt.

Messuravintolan ruoka oli maittavaa ja Ingmanin pehmis suli suuhun. Mukava lomapäivä.